Menneet mietteet
seimellä 2015 Franciscus Assisilainen elvytti seimiperinteen Italian maaseudulla vuonna 1223 ja esitti toivomuksensa Greccion kyläläisille seuraavasti: 'Haluan nimittäin tehdä sellaista, mikä palauttaa mieliimme Betlehemissä syntyneen lapsen; haluan asettaa ruumiillisten silmiemme eteen ne karut olot, joihin pienokainen syntyi, kuinka hän makasi seimessä oljilla härän ja aasin ympäröimänä.'
Seudun miehet ja ja naiset täyttivät Franciscuksen toiveen ja niin he jouluyönä kokoontuivat Greccioon viettämään messua Franciscuksen kanssa. Kertomus jatkuu: Kun Franciscus sitten saapui paikalle ja huomasi kaiken olevan valmiina, hän katseli sitä ja joutui suuren riemun valtaan: seimi oli asetettu paikalleen, oljet kannettu sisään ja härkä ja aasi talutettu seimen viereen. Asetelma oli yksinkertainen ja kaikesta huokui köyhyys ja nöyryys. Sanalla sanoen Greccio oli kuin uusi Betlehem. Yö valaisi niin kuin päivä ja sekä ihmiset että eläimet täyttyivät ilolla. Ihmisten äänet kiirivät metsässä ja Greccion kalliot vastasivat heidän ilonpitoonsa kaiullaan. Veljet lauloivat kiitollisuudesta ylistystä Jumalalle ja koko yö tarjosi heidän juhlalleen kaikupohjan. Franciscus seisoi seimen ääressä huokaillen ja rukoukseen vaipuneena. Hän resitoi joulun evankeliumin soinnukkaalla äänellään, joka kutsui jokaista heittäytymään juhlaan. Hänen rakkautensa seimen lasta kohtaan oli niin pakahduttavaa, että hän oli pelkkää kiintymyksestä purkautuvaa ääntelyä. Kaikkivaltias Jumala soi tuona yönä kaikille ylen määrin hengellisiä lahjojaan. Jumalan armon vaikutuksesta ja hänen palvelijansa Franciscuksen välityksellä seimen lapsi virkosi jälleen eloon ja painui syvälle ihmisten sydämiin. Kun jouluyön juhla oli näin viety päätökseen, kukin palasi kotiinsa sydämessään pysyvä ilo ja rauha. Tuomas Celanolainen (1200-1270) , Vita prima Sancti Francisci, cap XXX, 84-86. Siunattua joulujuhlaa! toivottaa San Damianon väki 12/ 2015
? seimi 2014
Joulun aikaan iloitsemme Jumalan
Pojan ihmiseksi tulemisen salaisuudesta.
Hän ei tullut maailmaan palveltavaksi
vaan vastaamaan sydämemme
ja maailman syvimpään kaipaukseen.
Ihailemme hänessä Jumalan nöyryyttä
ja valmiutta antaa henkensä ystäviensä puolesta,
vaikka emme ole tämän kunnian arvoisia.
Frans Voss SCJ, Matka Jumalan sydämeen, Helsinki, Katolinen tiedotuskeskus 2015, s. 123.
11/ 2015kuva Anu Rask marraskuun pimetessä pieni tarina pyhän Birgitan ja pyhän Franciscuksen kohtaamisesta Eila Pennasen romaanissa Pyhä Birgitta, wsoy 1954 (s.573) Itkettyään ja rukoiltuaan kauan pyhän Franciskuksen haudalla Birgitta joutui hurmostilaan ja kohotti kätensä ja vaati pyhää Franciscusta vastaamaan. Ja koko krypta tuli valoisaksi kuin päivällä ja pyhä mies ilmestyi hänelle ja sanoi: - Ole tervetullut, tyttäreni, huoneeseeni. Ja sanoessaan sanansa pyhä Franciscus näytti sanomattoman lempeältä ja hänen silmänsä, suuret ja mantelinmuotoiset, säteilivät himmeää valoa. Birgitta liitti kätensä yhteen ja kohotti kasvonsa häntä kohti. - Kutsuin sinut huoneeseeni, että söisit ja joisit kanssasi. Tiedä siis, että tämä talo ei ole minun huoneeni, josta puhuin, vaan minun huoneeni on tosi tottelevaisuus, jota aina noudatin, niin että en koskaan halunnut olla ilman sitä, joka käski minua. Minulla oli aina pappi kanssani, jota nöyrästi tottelin, ja se oli minun huoneeni. - Oi, herrani ja isäni! vastasi Birgitta. - Tee sinäkin samoin, niin teet mieliksi Jumalalle. - Niin, herrani ja isäni! - Ja minun ruokani, joka minua suloisesti virvoitti, oli se, että minä kaikkein mieluimmin johdatin lähimmäisiäni maallisen elämän turhuudesta palvelemaan Jumalaa kaikesta sydämestä. Ja silloin nautin ilostani kuin parhaimmasta ruoasta. Ja minun juomani oli ilo, jota tunsin, kun näin niitä, jotka olin kääntänyt rakastamaan Jumalaa ja tosi köyhyyttä. - Sinun ruokasi ja juomasi... se mitä teit lähimmäistesi hyväksi? Entä oma rakkautesi Jumalaa kohtaan? - Katso, tyttäreni, tämä ruoka ja tämä juoma tekivät sieluni niin iloiseksi, etteivät mitkään maalliset maistuneet minulle. Mene sinäkin siis tähän minun huoneeseeni ja syö kanssani tätä ruokaa ja tätä juomaa, että saisit iloita Jumalassa. |
||||
10/ 2015
Minä en ikinä tahdo kerskailla
mistään muusta kuin meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.
Onhan minulla Jeesuksen arvet ruumiissani.
Magnificatin antifoni Franciscuksen muistopäivänä (Pyhien vietot, Hetkipalvelus, KATT 2013)
9/ 2015
Dom Robert (1907-1997)
Kirkkojen Maailmanneuvoston keskuskomitea kutsuu kaikkia kristittyjä viettämään luomakunnan aikaa vuosittain 1.9.-4.10. rukouksin ja teoin.
Suojele luomakuntaasi, Herra.
Herra, meidän Jumalamme.
Sinun nimesi on suuri maan päällä.
Sinä loit kerran tämän maailman ja meidät ihmiset.
Sinun käsissäsi on maailman menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus.
Suojele luomakuntaasi, Herra.
Auta meitä elämään vastuullisesti
ja pitämään huolta omasta elinympäristöstämme.
Ohjaa meitä ymmärtämään,
että elämämme ei tarvitse kerskakulutusta
eikä luonnon tuhoamista,
vaan että pikemminkin meidän tulee pitää huolta ympäristöstämme
ja jakaa omastamme heikompiosaisten kanssa.
Suojele luomakuntaasi, Herra.
Auta meitä löytämään oma paikkamme luomakunnassa,
viljelemään ja varjelemaan sitä taidollisesti
ja rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Suojele luomakuntaasi, Herra.
Varjele meitä erehtymästä luulemaan
saamaamme aineellista hyvää omaksi ansioksemme
ja pitämään sitä elämämme turvana.
Kiitos, että Sinä olet elämämme turva ja kaiken hyvän antaja.
Suojele luomakuntaasi, Herra.
Sinä olet antanut meille tämän hienon maailman
ja lähimmäisemme lähellä ja kaukana,
joiden kanssa saamme käydä kohti uutta taivasta ja uutta maata.
Suojele luomakuntaasi, Herra.
Anna meidän yhtyä koko luomakunnan kanssa Sinun ylistykseesi,
Sinun nimesi kiitokseksi ja kunniaksi.
Aamen.
Vastuuviikon 2013 rukoushetken esirukous Risto Jukko
9/ 2015
Rukoilemme yhdessä Pyhän Basileios Suuren kanssa:
?Kiitetty olet Sinä, Herra,
joka yksin uudistat joka päivä luomasi, kättesi työt.
Kiitetty olet Sinä, Herra,
joka loit valkeuden ja pimeyden ja erotit ne toisistaan.
Kiitetty olet Sinä, Herra,
joka olet kaikki luonut
ja teit kuoleman varjon tyhjäksi erottamalla yön pimeyden päivästä.
Kiitetty olet Sinä, Herra,
joka loit ihmisen kuvaksesi ja kaltaiseksesi
ja teit päivän valon tekoja
ja yön lepoa varten?.
Bartolomeos 1.9.2015
8/ 2015
isä Frans Voss SCJ ja Pauli Annala San Damianossa heinäkuussa 2015
Sovita hajalle viskotut
Efraim Syyrialaisen rukous - RUKOUKSIA VANHAN KIRKON AJOILTA, toim. Anders Frostenson, suom. Anna-Maija Raittila, 1989.
Jumala,
sillä verelläsi joka virtasi kyljestäsi
sinä olet vihmonut rauhaa
yli korkeimpien huippujen
ja syvimpien kuilujen!
Lähetä rauha
vihan sokaisemille,
hillittömille ihmisille!
Sovita hajalle viskotut, tappelijat!
Oi Herra, sinä meidän rauhamme:
suojele ne jotka etsivät sinusta suojaa!
Ja kun tulet takaisin suuressa kirkkaudessasi
ja kauhu valtaa luomakunnan,
kun taivaan pasuunat kajahtavat
ja maan perustukset vavahtavat,
kun haudat avataan
ja kaikki kuolleet
nousevat haudoistaan,
Herra, tule silloin meitä vastaan
sovittajana,
ota meidät rauhasi syliin.
Sinun on kunnia,
anna laupeutesi tulla ylitsemme,
sinä kaiken armon Jumala.
7/2015
TERVEISIÄ JUHANNUSRETRIITISTÄ
juhannusyö saunarannassa Pyhäjärvellä, Porlammilla
6 / 2015
Jumalan ylistämisestä
E. Vuorensola
Mutta hänestä, joka on niin paljon kärsinyt
meidän edestämme ja niin paljon lahjoittanut
ja lahjoittaa myös vastedes,
kaikki luodut,
jotka ovat taivaassa ja maassa,
meressä ja syvyyksissä
tuokoot kiitoksen Jumalalle,
ylistyksen, kunnian ja siunauksen,
sillä hän on meidän voimamme
ja väkevyytemme,
hän yksin on hyvä,
hän yksin on korkein,
hän yksin kaikkivaltias,
ihailtava, kunniakas
ja hän yksin pyhä,
ylistettävä ja siunattu
äärettömästi, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Aamen.
4-5/2015
KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA -
TOTISESTI NOUSI !
Veisatkaa Herralle uusi virsi:
sillä hän on ihmeitä tehnyt.
Oikealla kädellään hän on uhrannut Poikansa:
sen on tehnyt hänen pyhä käsivartensa.
Herra on tehnyt tiettäväksi pelastuksensa:
pakanain silmien edessä hän on ilmoittanut vanhurskautensa.
Tuona päivänä Herra on säätänyt laupeutensa:
ja herättänyt yöllä ylistyksensä.
Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt:
riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen:
Herra on Jumala, ja hän on antanut meille valon.
Iloitkoot taivaat ja riemuitkoon maa,
pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on:
riemuitkoot kedot ja kaikki, mitä niillä on.
Antakaa Herralle, kansojen sukukunnat,
antakaa Herralle ylistys ja kunnia:
antakaa Herralle hänen nimensä kunnia.
Franciscus Assisilainen, Kutsu köyhyyteen (Herran kärsimyksen palvelus - toinen osa, Pääsiäissunnuntain varhaisrukouksessa) suom. S.A.Teinonen
Pyhän Franciscuksen matkassa kohti pääsiäistä
Oi te kaikki, jotka kuljette ohi tietä myöten:
katsokaa ja nähkää
onko tuskaa, minun tuskani veroista.
Sillä minut ovat piirittäneet koirien laumat:
pahain parvi on minut saartanut.
Mutta he ovat katselleet ja tutkineet minua:
he ovat jakaneet keskenään minun vaatteeni
ja heittäneet puvustani arpaa.
He ovat lävistäneet minun käteni ja jalkani:
ja lukeneet kaikki minun luuni.
He ovat avanneet kitansa minua vastaan:
niin kuin leijona, joka raatelee ja ärjyy.
Niin kuin vesi minä olen maahan vuodatettu:
ja kaikki minun luuni ovat hajallaan.
Ja minun sydämeni on niin kuin vaha:
joka on sulannut minun rinnassani.
Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru:
ja minun kieleni on tarttunut suuni lakeen.
Ja sappea he ovat antaneet minun syödäkseni:
ja juottaneet minun janooni etikkaa.
Ja he ovat laskeneet minut alas kuoleman tomuun:
ja lisänneet haavojeni tuskaa.
Minä olen nukkunut pois ja noussut ylös:
pyhin Isäni on ottanut minut vastaan kunnialla.
Franciscus Assisilainen, Kutsu köyhyyteen
(Herran kärsimyksen palvelus, yhdeksännen hetken rukouksessa), suom. S.A. Teinonen
3/ 2015
Juliana Norwichlaisen (1342-1416) 14. ilmestys, jossa itse Kristus puhuttelee häntä
2 / 2015
Sydän täynnä rukousta,
elävän Jumalan puoleen.
Tuomo Mannermaa, Pieni kirja Jumalasta.
Kirjapaja, Helsinki 1995. s. 105.
1 / 2015 alkaneelle vuodelle Franciscuksen kanssa rukoillen
Korkea kunniakas Jumala,
valaise sydämeni pimeys
ja anna minulle oikea usko,
varma toivo
ja täydellinen rakkaus,
ymmärrys ja tieto,
että noudattaisin
pyhää ja totista tahtoasi.
Aamen.
Vanhin Franciscukselta säilynyt teksti on rukous San Damianon kirkossa, Assisin liepeillä.
Riemullista Vapahtajan syntymäjuhlaa
anno Domini 2014
Viettäessämme Vapahtajamme syntymäjuhlaa
me huomaamme juhlivamme oman elämämme uutta alkua,
sillä Kristuksen syntyminen on kristikunnan alkuperä
ja pään syntyminen on ruumiin syntymä.
Vaikka kukin tuleekin Kirkon jäseneksi omalla ajallaan
ja vaikka ajalliset etäisyydet erottavatkin Kirkon pojat ja tyttäret toisistaan,
Kirkko on kuitenkin kastemaljan synnyttämä
uskovien yli maanpiirin levittäytynyt yhteisö,
Kristuksen kanssa hänen kärsimykseensä ristiinnaulittu,
hänen ylösnousemuksessaan herätetty,
hänen taivaaseenastumisessaan asetettu Isän oikealle puolelle
ja tänä jouluna hänen kanssaan yhdessä syntynyt.
Sillä kuka tahansa mistä tahansa maanosasta,
joka uudestisyntyy Kristuksessa,
hylkää alkuperäisen luontonsa merkitsemät vanhat polkunsa
ja syntyessään uudesti muuttuu uudeksi ihmiseksi;
hän ei ole enää lihallisen isänsä jälkeläinen,
vaan Vapahtajan siementä, joka tuli ihmisen Pojaksi,
että me voisimme olla Jumalan poikia ja tyttäriä.
Sermo XXVI, 2, 1 [Biblioteca patristica] Bologna 2007, p. 156. - Paavi Leo Suurelta (paavina 440-461) on säilynyt kymmenen joulusaarnaa.
12 / 2014 Loistavat tähdet
Loistavat tähdet ja voimat,
jotka virtaavat halki kaikkeuden,
ne kalpenevat ja haihtuvat sinun valosi, valtasi ja suuruutesi tieltä.
Vain sinussa on kaikkivaltiaan Isän kuva selkeästi nähtävänä.
Samanlainen kuin Isä on taivaallisissa maailmoissa,
samanlainen olet sinäkin, hänen lapsensa,
ensimmäinen ja suurin,
sinä Isän suuruudesta syntynyt,
sinä joka aikojen alussa laskit maanpiirin perustukset,
sinä joka olet meidän esikuvamme,
sinä joka saatat meitä halki elämän,
sinä kointähti, kirkas valkeutemme.
Me kiitämme, ylistämme ja siunaamme sinua
ja kumarrumme eteesi pyhässä luottamuksessa.
Auta meitä pysymään lujina uskossamme,
anna ruumiillemme terveyttä ylistääksemme sinua aina,
elämämme kaikissa olosuhteissa.
Kun vain näemme sinut, Herra, emme koskaan kuole,
jos vain tunnustamme sinun nimeäsi,
emme koskaan joudu hukkaan,
jos rukoilemme sinua, saamme aina vastauksen.
Herra anna meille takaisin ensimmäisen antaumuksemme voima
ja siinä varjele meidät päivästä päivään halki elämämme.
Lujita ja rohkaise uskoamme, että se pääsisi perille kypsyyteensä,
tasapainoonsa ja kerran saisi täyttymyksen.
Minä kiitän sinua, Herra,
voimastasi ja levostasi, valostasi ja enkeleistäsi,
sanomastasi joka ohjaa ja vahvistaa
kaikkia jotka elävät
kaikkia jotka ovat syntyneet sinusta,
jotka pysyvät ykseydessä ja noudattavat sinun tahtoasi,
kaikkia jotka totuudessa huutavat nimeäsi avukseen
ja sallivat uskonsa kasvaa ylistyslauluksi sinulle.
Sinä joka asut pilvessä,
sinä Ääretön, Sanomaton,
sinä yksin annat elämällemme sisällön ja muodon.
Sinä olet Isä, sinä pelastat ja nostat,
sinä sallit kuolla ja nostat jälleen henkiin.
Loistavat tähdet ja voimat,
jotka virtaavat halki kaikkeuden,
ne kalpenevat ja haihtuvat sinun valosi, valtasi ja suuruutesi tieltä.
Idän liturgiasta (Rukouksia vanhan kirkon ajoilta, toim. A. Frostenson, suom. A.-M. Raittila, Karassana 1989)
11 / 2014 Psalmilaulusta
Hänen [rukoilijan] palavuus tekee hänestä hengellisen kauriin kaltaisen,
joka viihtyy ja käy laitumella profeettojen ja apostolien vuorilla,
mikä tarkoittaa, että tällainen munkki saa ravintonsa heidän korkeasta ja ylevästä opetuksestaan.
Tultuaan ravituksi tällä ruualla, jota hän jatkuvasti nauttii,
hän uppoutuu niin syvälle psalmien maailmaan,
että hän laulaa niitä ikään kuin ne eivät olisikaan psalmin kirjoittajan vaan hänen itsensä kirjoittamia.
Aivan kuin ne olisivat hänen omaa yksityistä rukoustaan,
joka on lausuttu sydämen syvimmässä kompunktion eli katumuksen tilassa.
Pitäessään niitä aivan erityisesti hänelle suunnattuina
hän joutuu samalla myöntämään, että se, mitä ne ilmaisevat,
ei ole tuntunut todelta ainoastaan silloin, kun kirjoittaja on ne lausunut,
vaan että ne tuntuvat yhä tosilta juuri tällä hetkellä -
oikeastaan joka päivä.
Johannes Cassianus (365-435 jKr), in: John Cassian, Conferences (trans. C.Luibheid), Paulist Press: New York 1985, p. 137.
10 / 2014 Franciscuksen muistopäivänä 4.10.
Franciscus sanoi: "Rohkeutta, veli lääkäri,
sano vain että kuolemani on lähellä,
sillä se on minulle elämän ovi.
Ole tervetullut, sisareni kuolema."
Tämän jälkeen hän kääntyi veljiensä puoleen ja sanoi
"Kun huomaatte, että hetkeni on tullut, riisukaa minut alasti
ja laskekaa alastomana maahan..."
Hetki koitti
ja kaikkien Kristuksen salaisuuksien saavutettua hänessä täyttymyksen
Franciscus riensi onnellisena Jumalan luo.
Tuomas Celanolainen, Vita Secunda, luku 63, kappale 217. De morte eius et quid fecerit ante mortem.
9 / 2014 työn tuottamasta ilosta ja hyödystä
Veljet tekivät työtä,
mutta eivät työstä ottaneet palkkioksi rahaa
vaan ainoastaan työpäivän elannon.
Heidän ohjelmansa oli tehdä työtä ja jakaa sen hedelmät.
Tämän periaatteen mukaan Jumalan luomassa paratiisissa
työ tuottaa niin ainellista kuin aineetonta hyötyä tekijöilleen enemmän,
kun työn tuottama hyöty ja ilo jaetaan välittömässä veljien kanssakäymisessä työnteon hetkellä.
osuuskuntaveli K. Hiltunen
Etsijä lehdessä 2014
koko artikkeli klikkaamalla tästä
8 / 2014 janosta
Rakkauden kaipuu on ihmisessä niin kyltymätön,
että ainoastaan ääretön ja katoamaton rakkaus
voi perimmältään tyydyttää rakkautta janoavan ihmisen janon.
osuuskuntaveli P. Annala raamattutunnilla Herättäjäjuhlilla 2014
Koko luento klikkaamalla tästä
7 / 2014 Pyhästä Kolminaisuudesta
Kolmiyhteisen Jumalan kanssa me emme jää koskaan yksin.
Me emme jää Jumalasta irrallisiksi.
Me olemme aina Jumalan luotuina Jumalan mielessä,
ja meidän koko olemassaolomme tapahtuu
vain ja ainoastaan hänen sallimuksestaan.
osuuskuntaveli K. Korhonen saarnassaan Pyhästä Kolminaisuudesta 2014
Koko saarna klikkaamalla tästä
6 / 2014 Franciscus ja luodut
Ei ihme, että tuli ja muut luodut osoittivat toisinaan arvonantoa autuasta Franciscusta kohtaan.
Me, jotka olimme hänen seurassaan, saimme nimittäin nähdä,
että hän oli niihin hyvin kiintynyt,
rakasti ja kunnioitti niitä ja iloitsi niistä paljon.
Hänen henkensä oli niin täynnä hellyyttä ja myötätuntoa niitä kohtaan,
että hän järkyttyi, jos joku kohteli niitä sopimattomasti.
Hän puheli niiden kanssa iloiten sekä sisäisesti että ulkoisesti,
ikäänkuin nekin olisivat tajunneet, ymmärtäneet ja puhuneet jotakin Jumalasta.
Luodut olivatkin usein syynä, miksi hän tempautui katselemaan Jumalaa.
Franciscus Assisilaisen sanoma. Perugian legenda, s.82. Suom. S.A. Teinonen, Helsinki 1988.
5 / 2014 Hilda Käkikosken runo
Taikasauva jos mulla oisi,
Taikalinnan mä loihtisin,
Väinön kannel se siellä soisi
Äänin lempein, lohtuvin.
Taikalinnani lumoaisin
Koivumetsähän kukkivaan,
Ikikuuset mä istuttaisin,
Niihin lintuset laulamaan.
Taikalahdelman läikynnäisen,
Taikalaivankin laineilleen,
Sillä äitini itkeväisen toisin linnahan leppyiseen.
Häntä lauluni lohduttaisi, kyynelhelmensä haihtuisi,
Siten rintansa rauhan saisi,
Iloks? itkunsa vaihtuisi.
Sieltä lempeä levittäisin
Yli vierasten, ystäväin,
Lohdun henkenä lepäjäisin
Luona kaikkien kärsijäin.
Koditonna jos joku oisi
Kyllä suojansa siellä sais.
Sepä sairaille lohdun soisi,
Orpoin kyynelet kuivattais.
Maani metsihin marjat saisin,
Viljat korpihin kylmihin;
Pedot korpien taikoaisin,
Kidat ahnahat sulkisin.
Tointa uurasta sille toisin,
Kenpä tunnolla ahkeroi,
Urhoin uljuutta siihen loisin,
Ken sen maatani vartioi.
Hän - jos uupuisi taistellessa,
Into, voima jos raukeis, -
Taikakantelon kaikuessa
Uutta intoa, voimaa sais.
Henki äidin kun korkealle
Kerran liitäisi linnastain,
Haudan laatisin koivun alle,
Siinä itkisin kaihoain.
Sitten jäisin mä hoitajaksi
Kaikkein köyhäin ja kärsiväin,
Kunnes kuulisin kaikuvaksi
Kutsun kuolohon syömmessäin.
Köyhä kansani multa saisi
Lempilinnani kuoltuain,
Väinön kannel se kajahtaisi
Aina suloa Suomen vain.
Taikasauvaa ei mulle suotu,
Taikalinnaa en luoda voi,
Mut on tahtoa mulle luotu,
Rintaan lempensä Luoja loi.
Hilda Käkikoski 1883
4 / 2014 Paastorukous
Herra, minun elämäni Valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden,
vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, Sinun palvelijasi, sielun puhtauden,
nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi, Kuningas ja Herra!
Anna minun nähdä minun rikokseni ja
anna, etten minä veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet Sinä iankaikkisesti.
Amen.
Efraim Syyrialainen
3 / 2014 Paastoamisesta
Olisiko paastoamisen harjoittelu sitä,
ettemme yrittäisikään selittää kaikkea
psykologian tai sosiologian avulla.
Vaikenisimme.
Itsellemme ja toisille.
Antaisimme itsemme ja toinen toisemme
laskeutua hiljaisuudessa psalmien syvyyteen asti.
Harjoittelisimme psalmien lukemista [ja psalmien laulamista].
Anna-Maija Raittila, Tulisija, Kipinöitä vuoden jokaiselle päivälle. Kirjapaja, Helsinki 2005. [San Damianon lisäys hakasuluissa]
2 / 2014 Franciscuksen rukous
Toinen kirje (Kenraalikapitulille ja kaikille veljille),
autuaan Franciscuksen kirje ja kehotus,
jonka hän lähetti veljilleen kapituliin ollessaan itse sairaana.
Kirje päättyy rukoukseen:
Kaikkivaltias, iankaikkinen,
vanhurskas ja armollinen Jumala,
suo meidän viheliäisten tehdä
sinun itsesi tähden
mitä tiedämme sinun tahtovan,
ja tahtoa aina sinulle otollista,
että sisäisesti puhdistettuina,
sisäisesti valaistuina
ja Pyhän Hengen tulen sytyttäminä
voisimme seurata rakkaan Poikasi,
Herramme Jeesuksen Kristuksen, jälkiä
ja pelkästä armostasi
päästä sinun luoksesi, Korkein,
joka elät ja hallitset
täydellisessä Kolminaisuudessa
ja jakamattomassa Ykseydessä
ja olet ylistetty,
kaikkivaltias Jumala,
iankaikkisesta iankaikkiseen.
Aamen
Franciscus Assisilainen, Kutsu köyhyyteen. Kootut kirjoitukset. 3. painos. Kirjapaja, Helsinki 2014.
1 / 2014 vaikenemisesta
Autuas se palvelija, joka ei puhu palkan toivossa,
ei tuo julki kaikkea omaansa eikä ole kärkäs puhumaan,
vaan harkitsee viisaasti,
mitä hänen tulee puhua ja vastata.
Voi sitä sääntökunnan jäsentä,
joka ei säilytä sydämessään sitä hyvää,
minkä Herra hänelle näyttää
eikä osoita sitä toisille teoillaan,
vaan sen sijaan haluaa näytellä sitä ihmisille sanoillaan palkan toivossa.
Hän saa palkkansa, eivätkä hänen kuulijansa paljoakaan hyödy.
Franciscus Assisilainen (Kehotussanat, luku 22. - Kutsu köyhyyteen. Kootut kirjoitukset. Suom. S.A.Teinonen, Kirjaneliö, Helsinki 1981)
12 / 2013 joulun ihmeestä
Ah Herra, joka kaikki loit,
kuin alentaa noin itses voit,
ja tulla halpaan seimehen
heinille härkäin, juhtien!
Martti Lutherin jouluvirren "Enkeli taivaan" säe 5.
joulun iloa ja sydänten rauhaa kaikille
toivottaa San Damianon kaikki väki
11 / 2013 mukautumisesta
Vaikka mukautuminen on vallitseva suuntaus,
meillä on kristittyinä korkeampi käsky olla hyväksymättä sitä.
Apostoli Paavali, joka tunsi kristinuskon sisäisen olemuksen, neuvoi:
"Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta." (Room. 2:12)
Meidän on käsketty pyrkiä vakaumukseen eikä yhden mukaisuuteen,
moraaliseen jalouteen eikä arvostettuun yhteiskunnalliseen asemaan.
Meitä vaaditaan elämään toisenlaisina ja olemaan uskollisia korkeammalle tahdolle.
Martin Luther King, Ei väkivaltaa (Strenght to Love,
suom. T. Palomurto), Kirjapaja 1980.
10 / 2013 mistä Franciscuksen tie Kristuksen luo alkoi?
Paavi Franciscus I teki Pyhän Franciscuksen muistopäivänä 4. lokakuuta 2013 pastoraalisen vierailun Assisiin. Vierailunsa yhteydessä hän toimitti messun Pyhimyksen hautakirkon ylätorilla (Piazza superiore di S. Francesco). Saarnansa alussa paavi kysyy, ?mistä Franciscuksen tie Kristuksen luo alkoi?? Asettamaansa kysymykseen hän vastaa seuraavasti:
Franciscuksen tie Kristuksen luo ?alkoi siitä, kun hän loi katseensa ristiinnaulittuun Jeesukseen.
Kun me annamme Jeesuksen luoda katseensa meihin hetkellä,
jona hän antaa henkensä meidän puolestamme, hän vetää meitä puoleensa.
Rukoillessaan San Damianon kirkon kuorissa riippuvan ristin alla
- ristin, jonka alle minäkin saan tänään kunnioittavasti polvistua -
Franciscus sai kokea tämän aivan erityisellä tavalla.
San Damianon ristissä Jeesus on kuvattu, ei kuolleena vaan elävänä.
Hänen haavoitetuista käsistään ja kyljestään vuotaa verta, joka puhuu elämästä.
Jeesuksen silmät eivät ole kiinni, vaan hän katsoo meitä täysin avoimin silmin tavalla,
joka tunkeutuu suoraan meidän sydämiimme.
Risti ei puhu meille tappiosta eikä epäonnistumisesta;
paradoksaalisesti se kertoo kuolemasta, josta kumpuaa elämä.
San Damianon risti puhuu meille kuolemasta, joka lahjoittaa meille elämän,
koska se kertoo meille ihmiseksi tulleen Jumalan rakkaudesta,
rakkaudesta joka ei kuole, vaan joka voittaa pahuuden ja kuoleman.
Kun me annamme ristiinnaulitun Jeesuksen luoda meihin katseensa meidät luodaan uudestaan
ja meistä tulee ?uusi luomus? (2 Kor 5:17).
Kaikki muu saa tästä alkunsa: transformoiva armon kokemus;
kokemus siitä, että meitä rakastetaan ilman meidän omia ansioitamme;
kokemus siitä, että Jumala rakastaa meitä huolimatta siitä, että olemme syntisiä.
Tämän takia pyhä Franciscus saattoi pyhän Paavalin tavoin sanoa:
?Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä? (Gal 6:14).?
Paavin saarnan otteen suomennos (San Damianon osuuskunta)
9 / 2013 Hyvästä paimenesta
"Häneen meidän tulee turvautua, sillä hän on sielujemme paimen ja piispa,
ja hän sanoo:
Minä olen hyvä paimen, joka ruokin lampaitani ja annan henkeni lampaitteni edestä.
Pitäkäämme siis kiinni hänen
sanoistaan,
elämästään ja
opistaan ja
hänen pyhästä evankeliumistaan,
sillä hän on katsonut hyväksi rukoilla puolestamme Isäänsä
ja tehdä hänen nimensä tunnetuksi."
Franciscus Assisilainen (Vähäisimpien veljien ensimmmäinen sääntö, luku 22. - Kutsu köyhyyteen. Kootut kirjoitukset. Suom. S.A.Teinonen, Kirjaneliö, Helsinki 1981)
8 / 2013 Herran huoneista
"Ja Herra antoi minulle kirkoissa sellaisen uskon,
että rukoilin lausuen yksinkertaisesti:
Me palvomme sinua, Herra Jeesus Kristus,
täällä ja kaikissa kirkoissa,
jotka ovat kaikkialla maailmassa
ja siunaamme sinua,
koska pyhällä ristilläsi olet lunastanut maailman (Test. 4-5)."
Franciscus Assisilainen (Kutsu köyhyyteen. Kootut kirjoitukset. Suom. S.A.Teinonen, Kirjaneliö, Helsinki 1981)
7 / 2013 vaikenemisesta
"Kerran keväällä pyhä Franciscus saapui kaupunkiin, jonka nimi oli Alviano.
Hän halusi julistaa sen asukkaille Jumalan sanaa.
Sen tähden hän etsi suuren aukion, johon mahtui paljon ihmisiä.
Keskellä oli korkea kivi.
Hän nousi sen päälle, että ihmiset voisivat nähdä hänet ja kuulla hänen äänensä.
Paikalle kerääntyi kohta suuri joukko väkeä, joka oli kuullut pyhimyksen saapumisesta.
He keskustelivat innokkaasti keskenään ja kertoivat toisilleen, mitä tiesivät Franciscuksesta.
Koko aukio täyttyi siten ihmisten äänistä: toiset kuiskailivat, toiset puhuivat ja toiset huusivat.
Niinpä Franciscuksen täytyi pyytää heitä vaikenemaan.
Syntyi täysi hiljaisuus, ja Franciscus saattoi aloittaa saarnansa.
Mutta yhtäkkiä aikalle saapui suuri parvi pääskysiä.
Juuri keväällä ne rakensivat pesiään ja olivat ahkerasti liikkeellä.
Niitä ei ollut vain kymmeniä, vaan satoja ja jopa tuhansia. Kaikki ne visersivät yhteen ääneen.
Lintujen laulu oli niin voimakas, etteivät ihmiset voineet kuulla mitään muuta.
Ei edes kärryjen kolina kuulunut, kun ne kulkivat kivetyillä kaduilla. Niin kovasti linnut lauloivat.
Pyhä Fanciscus ei tietenkään kyennyt puhumaan niin suurella äänellä, että ihmiset olisivat kuulleet.
Siksi hän huusi linnuille:
- Sisareni pääskyt! Te olette jo puhuneet tarpeeksi. Nyt on minun vuoroni puhua.
Kuulkaa tekin Jumalan sanaa, ja olkaa vaiti siihen asti kun olen lopettanut.
Kansan valtasi hämmästys, sillä pääskyt vaikenivat heti.
Ne laskeutuivat katoille ja puihin ja olivat aivan liikkumatta.
Ne katselivat Franciscusta ja näyttivät kuuntelevan hänen sanojaan.
Mutta heti kun pyhimys oli päättänyt saarnansa, pääskyset lehahtivat lentoon.
Ne aloittivat uudelleen viserryksensä, ja se oli kuin mahtava ylistysvirsi Jumalalle.
Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat toisillen:
- Tämä mies on todella pyhimys ja Jumalan lähettämä.
Ja he pyrkivät kaikki lähelle Franciscusta voidakseen koskettaa häntä.
Niinpä hänen oli pakko lähteä piiloon."
Ystävämme eläimet, Legendoja pyhästä Franciscuksesta, Pääskyt - Thomas de Celano, Vita prima. Toimittanut Riitta Teinonen
6 / 2013 ystävästä
Viisas sanoo: "Ystävä on elvyttävä lääke."
Erinomaisesti sanottu,
sillä mihinkään ajalliseen haavaamme
meillä ei ole vahvempaa, tehokkaampaa eikä parempaa rohtoa
kuin henkilö, joka myötätuntoisena kiirehtii luoksemme
kaikissa vastoinkäymisissä ja
rientää toivottamaan onnea minkä tahansa hyvän kohdatessa.
Niin kuin apostoli sanoo,
ystävät kestävät toistensa taakkoja yhdessä,
voimansa kooten,
kuitenkin niin että kukin kantaa kevyemmin itseään kuin ystävää kohdanneen vääryyden.
Ystävyys antaa näin myötäkäymiselle lisää hohtoa ja
keventää vastoinkäymiset jakamalla ne ja
tekemällä niistä yhteisiä.
Ystävä on siis elämän paras lääke.
Aelred Rievauxlainen, Hengellisestä ystävyydestä. De spiritali amicitia. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, Helsinki 2011. Käännös Pirkko Haapanen.
5 / 2013 kolme ystävää
Erämaaisät olivat armoitettuja tarinankertojia.
Muuan kertomus, joka kierteli erämaaisien keskuudessa kertoo kolmesta ystävästä,
jotka kaikki olivat maineeltaan ahkeria ja uskollisia.
Jokainen näistä kolmesta oli viitoittanut itselleen kilvoitustien,
jonka he uskoivat olevan evankeliumin hengen mukainen.
Ensimmäinen otti Jeesuksen Vuorisaarnan 7. autuaaksijulistuksen ?autuaita ovat rauhantekijät? vakavasti;
niinpä hän ryhtyi viettämään elämää, jossa hän pyrki sovittamaan ihmisten välisiä kiistoja
ja saattamaan toisiaan vastaan taistelevat osapuolet sovintoon.
Toista puhuttelivat Jeesuksen Matteuksen evankeliumin lopussa lausumat sanat
?minä olin sairas ja te kävitte minua katsomassa? (Mt 25:36);
niinpä hän ryhtyi hoitamaan sairaita ja omisti koko elämänsä tälle laupeuden työlle.
Kolmas vetäytyi autiomaahan, missä hän ryhtyi viettämään rukouselämää kaikessa hiljaisuudessa.
Kaikista ponnistuksistaan huolimatta rauhantyöhön antautunut ensimmäinen veli joutui vuosien myötä huomaamaan,
ettei hän onnistunut rakentamaan riitelevien ihmisten välille rauhaa.
Masentuneena hän etsiytyi sairaiden hoitotyöhön omistautuneet ystävänsä luo saadakseen tietää,
josko tämä oli onnistunut työssään paremmin.
Kun tämä sitten löytyi ja ystävykset pääsivät jakamaan kokemuksiaan,
rauhantyöhön omistautunut veli sai pettymyksekseen kuulla,
ettei hänen ystävänsä ollut onnistunut työssään yhtään sen paremmin.
Niinpä he päättivät yhdessä lähteä tapaamaan kolmatta veljeä,
joka oli valinnut autiomaan kristillisen kilvoituksen paikaksi.
Saavuttuaan erämaakilvoittelijan keljaan ystävykset kertoivat tälle oman tarinansa,
miten he olivat harjoittaneet evankeliumin hengessä rahantekijän ja sairaiden hoivaamisen ylevää kutsumusta,
mutta menettäneet kuitenkin tässä työssään sydämensä palavuuden.
He pyysivät kolmannelta kiihkeästi hengellistä ohjausta kysyen,
?mitä meidän pitäisi tehdä ja minne mennä?.
Kuunneltuaan ystäviensä tarinat ja pyynnön kolmas istui hetken hiljaa;
sitten hän nousi ja kaatoi vettä astiaan ja pyysi heitä katsomaan veden pintaa.
Kaadettu vesi lainehti levottomana astian toisesta laidasta toiseen kunnes se aikansa vellottuaan tyyntyi.
?Huomaatteko miten tyyni ja tasainen veden pinta nyt on?, kolmas veli sanoi.
Ja ojentuessaan astian ylle he loivat katseensa veden pinnalle ja näkivät sen pinnalla heijastuneena omat kasvonsa.
Aluksi rauhattomasti lainehtiva vesi oli muuttunut peiliksi.
Sitten kolmas jatkoi: ?Keskellä ihmisvilinää elämä on vähän tällaista -
ulkoa päin hyökyvien ärsykkeiden määrä on niin runsas, että se estää ihmistä näkemästä omia virheitään.
Mutta kun ihminen hiljentyy ja vaikenee, hän näkee omat virheensä ja puutteensa?.
Näin kirjoittaa William Harmless teoksensa Desert Christians: An Introduction to the Literature of Early Monasticism (Oxford: University Press 2004), johdannossa (p. vii).
4 / 2013 pääsiäisiloa!
Herra,
puettuaan ylleen ihmisen
kärsittyään kärsivän tähden
tultuaan sidotuksi vangitun tähden
tuomituksi syyllisen tähden
haudatuksia haudatun tähden
nousi kuoleista ja huusi näin:
Kuka voi minun kanssani riidellä?
Asettukoon minua vastapäätä.
Minä päästin syyllisen.
Minä tein eläväksi kuolleen.
Minä herätän haudatun.
Kuka voi minua vastustaa?
Minä, sanoo Kristus
minä hävitin kuoleman
vietin voitonjuhlaa vihollisesta
tallasin jalkoihini tuonelan
sidoin väkevän
tempasin ihmisen taivasten korkeuksiin.
Minä, sanoo Kristus.
Tulkaa siis tänne, kaikki te ihmisten sukukunnat
te syntien saastuttamat
ja ottakaa vastaan syntien anteeksiantamus.
Sillä minä olen teidän anteeksiantamuksenne
minä teidän pelastuksenne pääsiäinen
minä teidän tähtenne teurastettu karitsa
minä teidän lunnaanne
minä teidän elämänne
minä teidän ylösnousemuksenne
minä teidän valkeutenne
minä teidän pelastuksenne
minä teidän kuninkaanne.
Minä teidät vien taivasten korkeuksiin.
Minä teille näytän iankaikkisen Isän.
Minä teidät herätän oikealla kädelläni.
Tämä on hän, joka teki taivaan ja maan
ja muovasi alussa ihmisen
jota laki ja profeetat julistavat
joka tuli lihaksi neitsyessä
joka ripustettiin puuhun
joka haudattiin maahan
joka herätettiin kuolleista
ja nousi taivasten korkeuksiin
joka istuu Isän oikealla puolella
jolla on valta kaikki tuomita ja pelastaa
jonka kautta Isä teki kaiken
alusta iankaikkisuuteen asti.
Tämä on A ja O.
Tämä on alku ja loppu
selittämätön alku ja käsittämätön loppu.
Tämä on Voideltu.
Tämä on kuningas.
Tämä on Jeesus.
Tämä on sotapäällikkö.
Tämä on Herra.
Tämä on hän, joka nousi kuolleista.
Tämä on hän, joka istuu Isän oikealla puolella.
Hän kantaa Isän ja Isä hänet.
Hänelle kunnia ja voima iankaikkisesti. Amen.
Piispa Meliton pääsiäissaarnan loppujakeet 100-105. Vanhin meidän aikoihin asti säilynyt pääsiäissaarna; Meliton oli piispana Lyydian Sardeen seurakunnassa 161-180 jKr.
Sardeen piispa Meliton, Pääsiäisen salaisuus. Käännös Jukka Thurén. SLEY Helsinki 1968.
3 / 2013 mietittäväksi
hetkipalveluksesta
Uskomme Jumalan olevan kaikkialla läsnä ja
Herran silmien katsovan niin hyviä kuin pahoja joka paikassa.
Uskokaamme tämä ilman pienintäkään epäilystä ja
aivan erityisesti silloin, kun olemme viettämässä hetkipalvelusta.
Muistakaamme aina, mitä profeetta sanoo:
Palvelkaa Herraa pelossa, ja edelleen:
Laulakaa psalmeja ymmärryksellä;
haluan laulaa sinulle psalmeja enkelien edessä.
Harkitkaamme siis,
kuinka meidän tulee olla Jumalan ja hänen enkeleittensä katseen alla,
ja seisokaamme psalmeja laulaessamme niin,
että mielemme ja äänemme ovat sopusoinnussa.
Pyhän Benedictuksen sääntö,
Katolinen tiedotuskeskus 2011,
käännös sisar Mechthild OSB
2 / 2013 mietittäväksi
työnteosta
Fransiskaaninen vastaus kysymykseen uskonnon ja talouden suhteesta
voidaan kiteyttää seuraavasti:
kristillinen usko ja etenkin Jeesuksen ja hänen apostoliensa köyhä elämänmuoto
motivoivat ensimmäisen polven fransiskaaniveljiä rakentamaan vaihtoehtoista talousjärjestelmäänsä,
joka perustui heidän käsitykselleen inhimillisestä työstä ja taloudesta,
joka toimii ja ?pyörii? ilman kolikoita.
Työnteon ja talouden tavoitteena ei ole pääomien kasvattaminen,
vaan toinen toisista välittäminen.
P. Annala, Uskonto ja talous -artikkeli 2013
Koko artikkeli alla olevasta osoitteesta:
http://teologia.fi/artikkelit/kirkot-ja-muut-yhteisot/849-fransiskaanisen-liikkeen-synty-talouden-naekoekulmasta
1 / 2013 iloa ja rauhaa vuodelle 2013
Iloitkaa aina Herrassa!
Sanon vielä kerran: iloitkaa!
Tulkoon teidän lempeytenne
kaikkien ihmisten tietoon.
Herra on jo lähellä.
Älkää olko mistään huolissanne,
vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette,
rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.
Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen,
varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne,
niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta,
mikä on kunnioitettavaa, mikä on oikeaa, puhdasta,
rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää
ja ansaitsee kiitoksen.
Fil 4:4-8
12 / 2012
"Heinillä härkien kaukalon nukkuu lapsi viaton...
Helmassa äitinsä armahan nukkuu Poika Jumalan...
Keskellä liljain ja ruusujen nukkuu Herra ihmisten...
Ristillä rinnalla ryövärin nukkuu uhri puhtahin..."
jouluiloa ja rauhaa toivottaa
San Damianon väki
10 - 11 / 2012 mietittäväksi
ristin kantamisesta
Jumala oli kutsunut ja valinnut pyhän Franciscuksen ja
hänen kumppaninsa kantamaan Kristuksen ristiä.
Se oli heidän sydämessään,
se näkyi heidän teoissaan, ja sitä he saarnasivat kielellään.
Sen takia he olivat jo ulkonäöltäänkin ristiinnaulittuja miehiä,
kuten kävi ilmi heidän pukeutumisestaan,
ankarasta elämäntavastaan, teoistaan ja toiminnastaan.
Kristuksen rakkauden tähden he halusivat mieluummin kärsiä häpeää ja herjaa
kuin saada osakseen maallista kunniaa, arvonantoa ja turhaa ylistystä.
Päinvastoin he iloitsivat kokemastaan vääryydestä
ja tulivat murheellisiksi kunnianosoituksista.
Pyhän Franciscuksen kukkaset (I Fioretti di San Francesco, suom. S.A.Teinonen, Kirjapaja 1986)
9 / 2012 mietittäväksi
Herran seuraamisesta
Ajatelkaamme, veljet, yhdessä hyvää Paimenta,
joka pelastaakseen lampaansa kantoi ristin kärsimyksen.
Herran lampaat seurasivat häntä ahdistuksissa ja vainoissa,
häpeässä ja nälässä, sairaudessa ja kiusauksessa ja muissa koettelemuksissa,
ja tästä he ovat saaneet Herralta iankaikkisen elämän.
Meille Jumalan palvelijoille on sen vuoksi suureksi häpeäksi,
että kun pyhät ovat tehneet tällaista,
me haluamme siitä vain kertoa ja saarnata
ja siten saada itsellemme kunniaa ja mainetta.
Franciscus Assisilainen (Kutsu köyhyyteen. Kootut kirjoitukset. Suom. S.A.Teinonen, Kirjaneliö, Helsinki 1981)
8 / 2012 mietittäväksi
rauhasta
Niin on oleva,kunnes meihin tulee
korkeudesta henki.
Silloin autiomaa muutuu
hedelmätarhaksi
ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
Silloin autiomaassa asuu oikeus
ja vanhurskaudella on majansa
hedelmätarhojen keskellä.
Ja vanhurskauden hedelmänä on
oleva rauha.
Siitä kasvaa levollinen luottamus,
turvallisuus, joka kestää iäti.
Jesaja 32:15-17
7 / 2012 mietittäväksi
Isästä, Kihlatusta, Veljestä
Oi kuinka onkaan kunniakasta ja pyhää ja suurta
omistaa Isä taivaissa!
Oi kuinka onkaan pyhää, kaunista ja rakastettavaa
omistaa Kihlattu taivaissa!
Oi kuinka onkaan pyhää ja rakasta,
otollista ja nöyrää,
rauhaisaa ja ihanaa
ja rakastettavaa ja yli kaiken haluttavaa
omistaa sellainen Veli,
joka antoi henkensä lampaittensa edestä.
Franciscus Assisilainen (Kutsu köyhyyteen. Kootut kirjoitukset. Suom. S.A.Teinonen, Kirjaneliö, Helsinki 1981)
6 / 2012 mietittäväksi
kihlatuista, veljistä, äideistä
Hänen kihlattujaan me olemme silloin kun uskova sielu yhdistyy Pyhässä Hengessä Jeesuksen Kristuksen kanssa.
Hänen veljiään olemme silloin kun teemme hänen taivaallisen Isänsä tahdon.
Hänen äitejään olemme silloin kun kannamme häntä sydämessämme ja ruumiissamme
rakkaudella ja puhtaalla ja vilpittömällä omallatunnolla
ja kun synnytämme hänet pyhillä teoillamme, joiden on esikuvana annettava valoa muille.
Franciscus Assisilainen (Kutsu köyhyyteen. Kootut kirjoitukset. Suom. S.A.Teinonen, Kirjaneliö, Helsinki 1981)
5 / 2012 mietittäväksi
yksinkertaisesta viisaudesta
Milloinkaan emme saa toivoa olevamme muiden yläpuolella,
vaan meidän on sen sijaan oltava palvelijoina ja alamaisina
jokaiselle inhimilliselle luodulle Jumalan tähden.
Ja jos kaikki nuo miehet ja naiset tekevät näin ja kestävät loppuun saakka,
Herran Henki on lepäävä heidän päällään
ja on rakentava heihin asumuksensa ja majansa.
Ja he saavat olla taivaallisen Isän lapsia ja tekevät hänen tekojaan,
ja he ovat Herramme Jeesuksen Kristuksen kihlattuja, veljiä ja äitejä.
Franciscus Assisilainen (Kutsu köyhyyteen. Kootut kirjoitukset. Suom. S.A.Teinonen, Kirjaneliö,Helsinki 1981)
4 / 2012 mietittäväksi
alallaan olemisesta
Sillä näin on Herra, Herra, Israelin Pyhä sanonut:
"Kääntymällä ja alallanne olemalla te autuaiksi tulette,
hiljaisuudessa ja toivossa te väkeviksi tulette".
Mutta te ette tahtoneet, vaan te sanotte:
"Ei, hevosilla me kiidämme", sentähden saattekin kiitää;
"juoksijoilla me ratsastamme" , sentähden ovatkin teidän vainoojanne nopsat.
Jes. 30: 15,16 - Vuonna 1861 asetetun raamatunkäännöskomitean suomennoksen perustuksella kielellisesti muodosteltuna.
3 / 2012 mietittäväksi
omistamisesta
Se aika on mennyt, jolloin jotakin toivoin itselleni. Minä ymmärrän nyt,
että kaikesta mitä joskus olemme omistaa tahtoneet ja jonka omistamisesta
olemme itsekkäästi iloinneet - kaikesta siitä saamme maksaa sakkoa;
ainoastaan kärsimykset eivät tuota tappiota, ja se, minkä itseämme ajattelematta
olemme muille antaneet, on arvokas tulos elämämme taisteluista.
Hilda Käkikoski 1894
2 / 2012 mietittäväksi ja luettavaksi
David Steindl-Rast,
Kuunteleva sydän
Kontemplatiivinen elämä
Benediktiiniperinteen mukaisesti veli David ammentaa viisautta ikivanhasta kontemplatiivisen elämän perinteestä.
Tämä asettaa lähtökohdan myös tämän kirjan sisällölle: kirjan esseet eivät niinkään tarjoa valmiita vastauksia,
vaan pyrkivät johdattamaan ihmistä kohti sisimpäänsä,
jossa rukous ja kiitollisuus voivat hiljaa kehittyä. (lainaus kirjan johdannosta)
Kirja on tilattavissa San Damianon osuuskunnasta. Ks. osio artikkelit ja julkaisut.
1 / 2012 mietittäväksi
rahasta ja tuhlaamisesta
Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla spitaalia sairastaneen Simonin talossa,
sinne tuli nainen, jolla oli alabasteripullossa kallista nardusöljyä.
Hän rikkoi pullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän.
Jotkut paheksuivat tätä ja sanoivat toisilleen:"Millaista voiteen haaskausta!
Sen olisi voinut myydä ja antaa rahat köyhille. Olisi siitä ainakin kolmesataa denaria saanut."
He moittivat naista ankarin sanoin.
Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla.
Miksi te pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon.
Köyhät teillä on luonanne aina, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte,
mutta minua teillä ei aina ole.
Hän teki minkä voi. Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamista varten.
Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan,
tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki."
Juudan Iskariot, yksi kahdestatoista opetuslapsesta,
meni ylipappien luo kavaltaakseen Jeesuksen heille.
He ilahtuivat kuulemastaan ja lupasivat antaa hänelle rahaa.
Juudas etsi nyt sopivaa tilaisuutta toimittaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä.
Mark. 14:3-11
Joulurauhaa 2011